Lahjoitustalo lahjoitettu

Kävimme näin joulun alla viemässä Nukkeyhdistyksen lahjoittaman talon ja kerhon sisustaman talon Vantaan turvakotiin. Luvassa on paljon iloa leikkijöille, ja voipa olla että työntekijöistäkin löytyy uusia nukkekotiharrastajia. Mukana lahjoitustilaisuudessa oli Turvakodin puolesta Kristiina Väänänen, Nukkekotiyhdistyksestä Eija Parikka ja kerhosta Renèe, Ankki, Seija ja Elina.

Erja oli tehnyt taikojaan talolle: melamiinin päältä löytyi kaunotar. Talon tavarat koottiin laatikkoon, jotta lapset saavat itse sisustaa talonsa.

Mummon nurkkan synty ja - elämä

Suuressa Snadissa oli näyttely jonka aiheena oli huoneen nurkka, tai kulma.
Kauniaisten kerhossa me päätimme myös ottaa osaa omalla nurkallamme.
Päät yhteen ja pohtimaan kulman/nurkan aihetta. Monen moista ehdotettiin, mutta Soilen ehdottama; Mummon nurkka – sai sitten kaikkien vankkumattoman kannatuksen.
Erja taituroi itse nurkan ja siihen sitten suunnittelimme mummon huoneen kulmausta.

Mummon teki Soile ja jotenkin näimme hänet istumassa keinutuolissa – kumma miten mummot aina istutetaan kiikkustuoliin – ja ehdottomasti siihen piti tulla myös lemmikki ja se tietenkin piti olla  kissa, mutta tulikin sitten koira.  Ja kun mietimme mitä mummo on tekemässä, niin kutimethan ne mummolle tulivat ihan kuin itsestään ja koiranpentu ei tietenkään kyennyt pysymään erossa lankakeristä.
Nyt oli selvinnyt, että mummo kutoo ja kiikkuu ja niin se saneli sijainnin keinutuolille. Se tulisi olla siten, että ikkunasta tulisi valo takaa. Se auttaisi näkemään, kun mummolla on jo heikentynyt näkö.  Niin toiselle seinälle puhkaistiin ikkuna.
Mummoloissa kuuluu olla pönttöuuni ja se mahdutettiin nurkkaukseen. Sen paikka tuli toiseen ulkonurkkaan ja näin alkoi nurkan kiinteät asiat hahmottua.

Sitten mietimme mitä kaikkea mummojen kamareissa on. Se vasta olikin hauskaa puuhaa; kaikilta pulppusi mielen ja muistojen kirstuista esineitä, tavaroita ja ideoita ja Soile kirjasi niitä ylös kynä sauhuten. Ja vihdoin, kun puheenporinalta ennätettiin, sovittiin kuka mitäkin sitten tekee.
Niitä sai tehdä kotona ennen seuraavaa kerhokertaa, tai ottaa tarvikkeita mukaan ja tehdä kerossa.
Seuraavalle kerralla sitten nurkka sai lattian, seinät tapetin ja sitten koitti se hauskin; itse nurkan sisustaminen. Tavaroita tuli ja meni sen mukaan miten ne miellyttivät silmää. Ja siinä vauhdissa todettiin, että piironkia lisää, mummolla on niin paljon esineitä.
Vihdoin nurkka oli siinä muodossaan, että kaikki voimme katsoa sitä iloisena eikä enää tehnyt
mieli siirrellä ja vaihdella esineitä, vaan ne näyttivät siltä, että siinä ne olivat aina olleetkin.
Ja mikä ennen kaikkea tärkeintä – mummo itse oli iloinen ja erittäin tyytyväinen, eikä se johtunut lääkekonjakista.

Mummon nurkan kohtaloa mietittiin Suuren Snadin jälkeen. Jotenkin sille haluttiin elämää, eikä niin, että se olisi purettu.
Niinpä sille löytyi lahjoituskohde: Kauniaisten kaupungin palvelukeskus Villa Breda.

 

Siellä se nyt on lasikuvun alla kaikkien ihailtavana.

 

Toivotaan, että mummo nurkassaan antaa ilon ja lämmön hetkiä vielä monelle.